Suoria sitaatteja ja sivupolkuja

Suoria sitaatteja ja sivupolkuja

Arvaapa, mistä pidän toimittajan työssä eniten?

Siitä hetkestä, kun vaikeasti hahmottuva aihe alkaa selkiytyä ja teksti syntyy tietokoneen ruudulle kuin itsestään.

Helpoimpia haastateltavia ovat sellaiset, joiden jokainen virke voisi olla jutussa suora sitaatti. He ovat pohtineet aihetta etukäteen, kiteyttävät sanomansa ja kuorruttavat sen herkullisilla kielikuvilla. Silloin toimittajan tehtävä on vain olla mokaamatta juttua.

Silti ehkä vielä enemmän innostun polveilevista keskusteluista, pohdinnoista ja sivupoluista, sillä ne paljastavat usein jotain aivan uutta. Haastateltava saattaa jälkikäteen todeta, että ”saatkohan sä tästä mitään irti”, mutta pahoittelu on aivan turhaa.

Sehän on juuri toimittajan työtä: löytää olennainen ja muotoilla se niin, että viesti välittyy myös lukijalle.

Kaikki toimittajat tietävät, että toisten juttujen synnyttäminen on hankalampaa kuin toisten. Yleensä aiheesta löytyy kuitenkin se ydin, tärkein viesti, jonka ympärille koko juttuaihe kiertyy. Kun tämä ytimen tavoittaa ja kirjoittaa auki, koko aihe alkaa avautua helpommin.

Jos jutun kirjoittaminen tuntuu takkuiselta, koitankin pysähtyä miettimään, miksi juttua oikeastaan kirjoitan. Mikä on tärkein viesti, jonka jutulla haluan välittää?

Itse kuulin joskus nuorena toimittajana neuvon, jota sovellan edelleen. Jos juttuaihe pitäisi selittää ääneen yhdellä virkkeellä, mitä sanoisit? Tästä virkkeestä koko juttu kannattaa aloittaa.

ps. Lisäsin uusia, tuoreita linkkejä referensseihin. Käypä vilkaisemassa!

Comments are closed.
Etusivulle