Enää 50 pitenevää yötä
Kun kirjoitan tätä blogia, ihana auringonsäde valaisee ikkunan läpi silmänurkkaani. Aamulla herätessäni oli kuitenkin pimeää, ja illalla työpäivän jälkeen on taas pimeää. Tuo sysimusta säkkipimeys tulee päivä päivältä vain aiemmin. Kellojen siirrosta se alkoi: iltaisin iskevä kaamosväsymys. Työpäivän jälkeen haluaisin vain ryömiä peiton alle ja nukahtaa talviunille. Kun ulkona on pilkkopimeää, kroppani uskoo, että on yö. Pahimpia ovat ne marras-joulukuun sateisen harmaat päivät, jolloin päivän erottaa vain vaivoin yöstä. Silloin tuntuu, kuin en heräisi kunnolla koko päivänä. En ole tuntemusteni…