Kun kirjoitan tätä blogia, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on juuri paljastanut käyttävänsä malarialääkettä koronaviruksen aiheuttaman taudin ennaltaehkäisyyn. Hän on nauttinut lääkettä nyt noin puolentoista viikon ajan päivittäin.

Mitään tutkimusnäyttöä ei ole, että hydroksiklorokiini toimisi covid-19-taudin hoitona, saati että sillä voisi estää tartuntoja.

Suomessa käydään julkisuudessa kiistelyä siitä, mikä onkaan hallituksen koronalinja: halutaanko epidemiaa estää, tukahduttaa, hidastaa, hallita vai kenties jotain muuta?

Pääministeri Sanna Marinilta tiukataan, voiko epidemia hidastua jopa liikaa. Samaan aikaan toisaalla hallitusta arvostellaan siitä, että rajoitusten höllentäminen saattaa kääntää tartuntakäyrät uudelleen nousuun.

Maski vai ei? Metri vai kaksi turvaväliä? Rokote keskeneräisenä kaikille, vai pitäisikö sittenkin odottaa teho- ja turvallisuustutkimusten tuloksia?

Kuinka vaikea onkaan sanoa ääneen, että emme tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Että kukaan ei voi olla täysin varma siitä, teemmekö nyt oikeita ratkaisuja – voimme vain pyrkiä siihen parhaan tietomme mukaan.

Lääketieteessä toivoisi kuitenkin, että näyttöön perustuva lääketiede ei jäisi pandemian paineessa ”innostukseen perustuvan lääketieteen” jalkoihin. Kuten erikoislääkärit Jarno Rutanen ja Kari Tikkinen Lääkärilehden kirjoituksessa toteavat, vastuullinen kliininen lääketutkimus tulee mahdottomaksi, jos poliittisesti painostettu moderni shamaanilääketiede juoksee vasemmalta ohitse.

En tiedä, onko Trump oikeassa. Ehkäpä hän välttyy covid-19-taudilta juuri malarialääkkeen ansiosta.

Itse en kyllä moista ehkäisykeinoa uskaltaisi omin päin käyttää, aiheuttaahan hydroksiklorokiini joillekin potilaille jopa hengenvaarallisia sydämen rytmihäiriöitä.