Osallistuin viime viikolla freetoimittajille suunnattuun koulutukseen, jonka aiheena oli työhyvinvointi.

Tietenkään minulla ei olisi ollut aikaa sellaiseen, olenhan ollut aivan ylityöllistetty viime viikot. Mutta jos jotain koulutuksesta opin, niin sen, että kalenteriin on raivattava tilaa myös omaa jaksamista tukeville asioille.

Osallistujien ensimmäinen tehtävä oli valita kuva, joka kuvaa omaa työtämme. Valitsin kuvan, jossa useita henkilöitä tasapainottelee pelilaudalla. Nuo henkilöt ovat kuin minä: journalisti, markkinoija, viestintäyrittäjä, asiakaslehtien toimittaja ja itsensätyöllistäjä.

Listaan olisi voinut lisätä muutaman muunkin roolin: äiti, tytär, sisko, vaimo, ystävä ja rock-kuoron laulaja. Monet eri roolit ovat rikkaus, mutta toisinaan kaikki niihin liittyvät vaatimukset tuntuvat aika raskailta.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että töitä on minulla riittävästi. Kääntöpuolena on, että joudun toisinaan sanomaan ”ei” kiinnostavillekin työtarjouksille.

Ja juuri se ”ei:n” sanominen on minulle kaikkein vaikeinta. Olisi niin mukavaa olla se hauska ja kaikkien rakastama tyyppi, joka vastaa aina ”kyllä, tämä hoituu”.

Koulutus eteni keskustellen: pohdimme pienryhmissä, mitkä ovat free-työn suurimpia haasteita, miten niitä voitaisiin ratkaista, ja mikä kaikesta huolimatta palkitsee meitä työssä.

Suurimmaksi haasteeksi vertaisryhmämme koki työn ennakoimattomuuden ja intervalliluonteen. Työt kasaantuvat, ja kun kalenteri on täynnä, uusia töitä ei ehdi suunnitella hiljaisemmille hetkille.

Epäilys omasta osaamisesta vaivasi monia, samoin sosiaaliturvan puutteet. Miten pärjään, jos sairastun?

Yksin puurtaminen koettiin haasteeksi, vaikka moni kertoi myös nauttivansa työskentelystä yksin. Ratkaisuksi tähän ehdotimme vertaistukea – ja tilaisuuden jälkeen vaihdoimmekin puhelinnumeroita lähellä asuvien kollegojen kesken.

Mikä sitten palkitsee free-journalistia työssä? Työn vapaus, vaihtelevuus ja monipuolisuus toistuivat vastauksissa. Samoin itsenäisyys ja mahdollisuus vaikuttaa itse omiin työtehtäviinsä.

Ei tämä ehkä niin kurja uravalinta ole kuitenkaan!