Huomenna on se päivä, jolloin kevään uudet ylioppilaat painavat valkolakin päähänsä.

Lähes 30 vuotta sitten, vuonna 1996, olin itse yksi noista nuorista, joilla oli lukio takana ja elämä edessä. Millaisen puheen pitäisin nyt hänelle?

Ainakin sanoisin, että seuraa intohimoasi. Älä anna kenenkään lannistaa sinua tai luovu omista unelmistasi.

Ole utelias. Elämässä voi tulla vastaan vaikka mitä kivaa, kun poikkeaa joskus sivuun tutulta reitiltä.

Tartu mahdollisuuksiin. Niitä tulee kaikille, ne tulee vain osata tunnistaa.

Elämässä tulee myös vastoinkäymisiä, mutta sinä selviät niistä. Uskalla pyytää apua.

Ole itsesi paras ystävä. Puhu itsellesi kauniisti.

Älä kulje elämääsi unessa, vaan muista katsoa ympärillesi.

Ehkä jo seuraavan mutkan takana odottaa jotain uutta ja jännittävää.

ps. Jos vielä ehtii, vaihda puristava valkolakkisi kokoa isompaan. Ehkäpä se mahtuisi päähäsi vielä 30 vuoden kuluttuakin!